Aamiaiskokeiluja: onko merileväkaviaari mädin väärtiä?

VIimeistään helmikuussa löytyy joulunajan kokeiluista viimeisetkin jääkaapin perältä. Melkein ikuisesti avattunakin säilyvä cavi-artin merilevästä tehty "kaviaari" kiinnosti Onnia kaupan maistiaisten takia niin paljon, että ostettiin sitäkin purkki tavallisen mädin lisäksi. 

Kun mätiherkut on tältä talvelta taas vähentyneet pöydästä, palattiin hiihtolomalla tämän vaihtoehtotuotteen ääreen. Miltä se oikeasti maistuukaan? Onni päätti, että tehdään niin kuin joulun aikaan, syödään aamiaiseksi mätiä paahtoleivällä.Tehtiin ranskankermasta, hienoksi hakatusta sipulista ja "kaviaarista" samanlainen sekoitus kuin oikeastakin mädistä ja levitetiin sitä paahtoleivälle. 

.  

Onnin mielestä lopputulos maistui, mutta tuntui paikoitellen "liian vahvalta" suussa. Oikean mädin pehmeyteen tottuneelle cavi-artissa on terävä maku, jopa pieni kitkeryys, joka todennäköisesti helpottaisi sillä, että sitä käyttäisi vähemmän suhteessa kermaan.
Kaiken kaikkiaan todettiin, että cavi-art puolustaa paikkaansa pienempinä annoksina, täytteissä ja ennen kaikkea koristeena, vaikka siitä luultavasti vähän säästeliäämmällä annostelulla tulisikin maistuvampi leipäkin. Ja annettiin tälle aamiaiselle kaikesta huolimatta arvosanaksi 9/10.

Jos valita pitää, tämän mätileipävaihtoehdon yli menee edelleen kestosuosikki "melkein englantilainen" paistettu aamiainen, johon laitetaan ylijäänyt keitetty peruna, kuivalla pannulla paahdetut makkarapalaset ja munakokkeli. Miesmäisen aamiaisen sotkevat vain pakolliset vihannekset, marjat tai hedelmät, joista ei pääse millään aterialla. Vapaapäivien isot aamiaiset, melkein brunssit, lykkäävät lounaan iltapäivälle ja sotkevat Virallisen Päiväjärjestyksen, mutta se lienee vapaapäivien tarkoitus.

Arki iskee: puolivalmisteburgeri, omatuotanto

Hampurlaiskastikehymynaama ei enää näy.

Mitä tekee kymmenvuotias poika kun kotiin tullessa havaitsee ruokana olevan joko a) tähteeksi jäänyttä kalakeittoa b) tähteeksi jäänyttä riisi-jauheliha-kasvishärdelliä? Joita on molempia siis syönyt jo kaksi kertaa.

Kääntyy jääkapin puoleen ja tutkii, olisiko siellä vielä jotain iltapäiväateriaksi taipuvaa. Eineshampurilainen on tässä tilanteessa oiva löytö. Tuunataan sitä. Etsitään lisää ja löydetään iskemätön salaattipussi, minitomaatteja, cheddar-sulatejuustoa, hampurilaiskastiketta, sinappia ja ketsuppia.

Paahdetaan sämpylän alaosa ja lämmitetään hattu paahtimen päällä niin kuin on isältä opittu ja ongitaan kuuma puolikas puisilla pihdeillä lautaselle. Kuumennetaan pihviä hetki mikrossa ja vielä hetki lisää niin, että juustoviipale on pihvin päällä. Laaditaan asianmukainen hymynaama hampurilaisen alaosalle kastikkeesta, laitetaan pihvi ja juusto päälle, silputaan paksusti salaattia ja ladotaan tomaattiviipaleita siihen päälle. Laaditaan asianmukainen hymynaama ketsupista hampurlaiskannen alapuolelle ja sinapista posket vai mitkä hymykuopat. Odotetaan, että äiti ottaa kuvan. Lyödään kasaan ja nautitaan.

Ja taas on nälkä sen verran etenpänä, odottamassa uutta vuoroa.

Härkäviikkoihin totuttelua eli ruisnachojen toinen elämä

Vielä ei ole ihan härkäviikkojen aika, mutta muutaman päivän aikana televisio on vyöryttänyt suklaan ja ylensyömisen sijaan laihdutusvalmisteita ja keventäjien jäsenyyttä. Mennään äärimmäisyydestä toiseen aika sähäkästi.

Onnia kiinnosti keventäjien mainos ja kokeiltiin, minkälainen on ihan itse arkijärjellä tehty, kevennetty lounas näin loppiaisen alla.

Koska tänään kokannut isä ei löytänyt näkkäriä, hapankorppuja, tai muuta kuivaa tummaa leipää, uuniperunalohkojen ruskea pinta syntyi pussin pohjalle jääneistä ruisnachoista.

Perunalohkot sekoitetaan öljylusikallisen, suolan ja nachoista murskattujen murusten kanssa muovipussissa ja paistetaan uunipellillä. Maustamaton ohut borilerifile ui omenamehu-chilikastike-siirappi-etikkatippa -sekoituksessa aikansa ennen pannulle menoa. Arkiruuan vihannekset pakasteesta ja salaatti pussista.

Olisi voinut luulla, että seesaminsiemenet olisivat jotenkin maistuneet perunan pinnassa, mutta nachomuru toi niihin lähinnä vain näköä. Mitenköhän olisi käynyt valkosipuli-yrtti -laadun kanssa.

Lautasmalli käytännössä kuvattuna: heiniä puolet, lihaa neljäsosa, perunoita neljäsosa. Salaatin kastike kuvasta puuttuu.

Vihannekset ovat viime vuosina olleet Onnin lautasella välttämätön paha, joka syödään pois ensin, häiritsemästä. Keiton ja muhennosten joukossa eivät ole ongelma. Vaikuttaisi olevan poikien keskuudessa jonkinlainen epidemia. Näkyvien kasvisten systemaattinen lisääminen oli siis tämän keventämispuuhan arveluttava puoli, mutta pienen arvelemisen jälkeen Onni antoi annokselle perinteiset 10/10 arvosanan. Kana oli kuulemma herkullista perunan kanssa. Vihanneksista vaiettiin kohteliaasti.

Ruisnachoja pitää muuten kuulemma ostaa lisää. Siinä on mainio keksintö - lienee kumminkin vähän sipsejä parempi vaihtoehto ja tuntuu kelpaavan kaikille. Suomessa kesällä vieraillut amerikanserkku sanoi, että kaikkea ne vanhassa maassa keksii: "rye doritos" ja söi chilikastikkeella terästetyn kermaviilin kera niitä om-nom.

Ehkä kaupallisen maustetun korpun rinnalla voisi kokeilla yhtä venäläisten tapaa jatkojalostaa kuivunut leipä: pyöritellään pikkusormen kokoiseksi paloiksi leikattua kuivunutta ruisleipää vähässä voissa, suolassa ja valkosipulissa. Annetaan makujen vetäytyä ja leivän kuivahtaa uudelleen. Joku nimikin tällä innovaatiolla oli, muttei tähän hätään muistettu mikä.

Katkarapusalaatissa VOI olla liikaa sitruunaa

Pääsimme tapaninpäivänä niin pitkälle, että Onnin joulupöytäsuosikki katkarapusalaatti tehtiin yhdessä uudestaan ja blogia varten kuvattiin myös valmistusvaiheita. Saimme selville kaksi asiaa.

1) Kotisuosikeistakin kannattaisi ainakin joskus tehdä resepti, tarkkoine määrinen.

2) Katkarapusalaatissa VOI olla liikaa sitruunaa ja liian vähän valkosipulia

Aineethan meillä olivat samat kuin aaton onnistunutta versiota tehdessä.

Mutta koska yritimme (äidin päähänpisto) tehdä kaksi versiota: perinteisen, johon tulee currya ja sen joulupöydässä syödyn suosikin, josta curry oli unohtunut, taisimme yrittää liian vähällä majoneesilla. Opetus numero kolme: älä yritä säästää majoneesia.  Käytimme aika paksua valmista majoneesia, sitruunaa lisättiin jatkuvasti sekoittaen, vaikka leikkaamista ei tässä tarvinnut pelätä. Onni halusi tietää mitä on leikkaaminen, joka ei tarkoita sitä, että hän leikkaa omenalohkoja. Seuraavaksi tehdään varmaan oma majoneesi. Valmiilla kaupan sitruuna- tai muilla maustetuilla majoneeseilla ei ole koskaan kokeiltu.

Sitruunalla ohennettuun majoneesiin laitettiin valkosipulia tällä kertaa vain puolikas kynsi kumpaankin pohjaan ja hienoksi silputtuna, ei murskattuna. Valkosipulin maku jäi ehkä juuri siksi sitruunan taakse, varsinkin kun salaatti ei juuri ehtinyt seisoa ennen syömistä kovin kauan. Sitten runsaasti tillisilppua, hienonnettua salaattisipulia ja paloiteltua vihreää omenaa. Sokerihyppysellinen unohtui pois, mikä saattoi myös haitata.

Saatiin kaksi erilaista kastiketta, toisessa vähän currya, toinen ilman. Katkaravut joukkoon ja pienillä koristeluilla kylmään vetäytymään.

Tapaninpäivän katkarapusalaatti sai siis Onnin varsin anteliaassa arvosteluasteikossa (joka on usein 10/10) saatiin tällä kertaa tulokseksi molemmille versioille 9,5/10.

Ehkä tämä salaatti pitäisi vakioida johonkin muotoonsa. Alkunsa se sai joskus 90-luvulla, kun katkaravut eivät ihan vielä olleet aivan jokapäiväistä arkiruokaa Suomessa.

Ruotsissa oli ravintolakokki tehnyt sitruunamajoneesilla, runsaalla tillin käytöllä, valkosipulilla ja suutuntumaa parantavilla rapeilla "sattumilla" onnistuneen "katkarapu-cocktailin" kuten siihen maailman aikaan jalallisesta lasista tarjottua salaattia kutsuttiin. Tästä ovat pitäneet erityisesti venäläiset ystävät ja ottaneet omiinkin zakuska-pöytiinsä. Kehitelmässä lienee jotain kestävää, jos se Onnin mielestä oli kalaisan joulupöydän parasta antia tänä vuonna.

Salaatin ainekset:

Majoneesia

Sitruunamehua
Currya
Hieman sokeria

Valkosipulia (murskattuna)

Salaattisipulia pilkottuna

Vihreä (Granny Smith tai muu hapan) omena pilkottuna
Tillisilppua
Katkarapuja

Arkena palataan varmaan television lastenohjelmasta saadun tonnikalasalaattireseptin tuunailuun, se on kaikessa keveydessään tämän vastakohta.

Rosollin tuunausta

Katkarapusalaatin teko on venähtänyt. Katkarapujen sulaessa jääkaapissa katsottiin mitä kaikkea on tähteenä. Huomattiin, että rosolli ei ole oikein maistunut. Kun tavallinen kaupan punajuurisalaatti sen sijaan on aina ollut herkkua, mietittiin: mikä siinä punajuurisalaatissa oikeasti on niin hyvää? Onnin arviossa ansioiksi saatiin 1) kermaisuus ja kirpeys yhtä aikaa 2) se. miltä salaatti tuntuu suussa, punajuuren napakkuus ja "jauhoisuus" yhtä aikaa. 

Ruvettiin tuunaamaan perinteistä rosollikastiketta punajuurisalaatin suuntaan. Kaapista löytyi vajaista purkeista kaikenlaista: kermaa vaahdotettavaksi, ja "kevyinä" versioina kermaviiliä ja smetanaa. Sotkettiin nämä keskenään, tehostettiin kirpeyttä väkiviinaetikalla ja johonkin aiempaan kokeiluun hankitulla amerikkalaistyylisellä sokeroimattomalla/vähäsokerisella sinapilla. Kaikkea roiskaisemalla. Väriksi vähän punajuurten lientä. Suolaa ja sokeria. Kaikki kaadettiin kastikkeettomana säilytettyyn "kuivaan rosolliin", jossa oli ihan tavallisia aineksia: suolakurkkukuutioita, etikkapunajuurikuutioita, keitettyä porkkanaa ja omenaa kuutioina ja salaattisipulia.

Maistettiin.

"Ihan hyvää" ja vähän ajan perästä lisää, "hyvää". Suolakurkkukin maistuu joukossa. Ehkä tämä loppu putoaa nyt vähän paremmin.  Näyttää jotenkin paljon kermaisemmalta kuvassa kuin mitä onkaan.

Nythän on joulu taas

Ja niin meillä on aikaa aloittaa jo jonkin aikaa suunniteltu Onnin ruokablogi. Ensimmäisenä käsitellään joulupöydästä mieleisimmät juomat ja ruokalajit.

Juomat:

Irn -Bru on skottien oma limsa. Wikipedian mukaan sitä saa vain paikkakunnilta, joissa on merkittävä skottilainen yhteisö. Emme tiedä missä se merkittävä yhteisö Helsingissä on, mutta amerikkalaisia herkkuja myyvä Behnford's, Jätkäsaaren Verkkokauppa ja ainakin jotkut Hakaniemen etniset ruokakaupat sitä myyvät.

Onni antaa heti ensimmäiselle arvosteltavalle tuotteelle täyden maksimiarvosanan 10/10.  "Se maistuu tosi hedelmäiseltä kylmänä. Siinä maistuu jotain, mikä muistuttaa persikkaa tai nektariinia. Aika virkistävää."

Ruuat

Onni arvioi joulupöydässä, että parasta joulussa on mäti. Ja katkarapusalaatti. Salaatti ehti loppua ennen blogipäivitystä, joten tähän jatketaan myöhemmin sen reseptillä ja kuvilla valmistuksesta.
Salaattiresepti on kehitelty kauan sitten Ruotsissa nautitun ravintola-annoksen perusteella, perua siltä ajalta, kun katkaravut vielä olivat Suomessa erityisen hienoa ruokaa. Ruotsalainen ravintolakokki sitä tuskin omakseen tunnistaisi.