Katkarapusalaatissa VOI olla liikaa sitruunaa

Pääsimme tapaninpäivänä niin pitkälle, että Onnin joulupöytäsuosikki katkarapusalaatti tehtiin yhdessä uudestaan ja blogia varten kuvattiin myös valmistusvaiheita. Saimme selville kaksi asiaa.

1) Kotisuosikeistakin kannattaisi ainakin joskus tehdä resepti, tarkkoine määrinen.

2) Katkarapusalaatissa VOI olla liikaa sitruunaa ja liian vähän valkosipulia

Aineethan meillä olivat samat kuin aaton onnistunutta versiota tehdessä.

Mutta koska yritimme (äidin päähänpisto) tehdä kaksi versiota: perinteisen, johon tulee currya ja sen joulupöydässä syödyn suosikin, josta curry oli unohtunut, taisimme yrittää liian vähällä majoneesilla. Opetus numero kolme: älä yritä säästää majoneesia.  Käytimme aika paksua valmista majoneesia, sitruunaa lisättiin jatkuvasti sekoittaen, vaikka leikkaamista ei tässä tarvinnut pelätä. Onni halusi tietää mitä on leikkaaminen, joka ei tarkoita sitä, että hän leikkaa omenalohkoja. Seuraavaksi tehdään varmaan oma majoneesi. Valmiilla kaupan sitruuna- tai muilla maustetuilla majoneeseilla ei ole koskaan kokeiltu.

Sitruunalla ohennettuun majoneesiin laitettiin valkosipulia tällä kertaa vain puolikas kynsi kumpaankin pohjaan ja hienoksi silputtuna, ei murskattuna. Valkosipulin maku jäi ehkä juuri siksi sitruunan taakse, varsinkin kun salaatti ei juuri ehtinyt seisoa ennen syömistä kovin kauan. Sitten runsaasti tillisilppua, hienonnettua salaattisipulia ja paloiteltua vihreää omenaa. Sokerihyppysellinen unohtui pois, mikä saattoi myös haitata.

Saatiin kaksi erilaista kastiketta, toisessa vähän currya, toinen ilman. Katkaravut joukkoon ja pienillä koristeluilla kylmään vetäytymään.

Tapaninpäivän katkarapusalaatti sai siis Onnin varsin anteliaassa arvosteluasteikossa (joka on usein 10/10) saatiin tällä kertaa tulokseksi molemmille versioille 9,5/10.

Ehkä tämä salaatti pitäisi vakioida johonkin muotoonsa. Alkunsa se sai joskus 90-luvulla, kun katkaravut eivät ihan vielä olleet aivan jokapäiväistä arkiruokaa Suomessa.

Ruotsissa oli ravintolakokki tehnyt sitruunamajoneesilla, runsaalla tillin käytöllä, valkosipulilla ja suutuntumaa parantavilla rapeilla "sattumilla" onnistuneen "katkarapu-cocktailin" kuten siihen maailman aikaan jalallisesta lasista tarjottua salaattia kutsuttiin. Tästä ovat pitäneet erityisesti venäläiset ystävät ja ottaneet omiinkin zakuska-pöytiinsä. Kehitelmässä lienee jotain kestävää, jos se Onnin mielestä oli kalaisan joulupöydän parasta antia tänä vuonna.

Salaatin ainekset:

Majoneesia

Sitruunamehua
Currya
Hieman sokeria

Valkosipulia (murskattuna)

Salaattisipulia pilkottuna

Vihreä (Granny Smith tai muu hapan) omena pilkottuna
Tillisilppua
Katkarapuja

Arkena palataan varmaan television lastenohjelmasta saadun tonnikalasalaattireseptin tuunailuun, se on kaikessa keveydessään tämän vastakohta.

Rosollin tuunausta

Katkarapusalaatin teko on venähtänyt. Katkarapujen sulaessa jääkaapissa katsottiin mitä kaikkea on tähteenä. Huomattiin, että rosolli ei ole oikein maistunut. Kun tavallinen kaupan punajuurisalaatti sen sijaan on aina ollut herkkua, mietittiin: mikä siinä punajuurisalaatissa oikeasti on niin hyvää? Onnin arviossa ansioiksi saatiin 1) kermaisuus ja kirpeys yhtä aikaa 2) se. miltä salaatti tuntuu suussa, punajuuren napakkuus ja "jauhoisuus" yhtä aikaa. 

Ruvettiin tuunaamaan perinteistä rosollikastiketta punajuurisalaatin suuntaan. Kaapista löytyi vajaista purkeista kaikenlaista: kermaa vaahdotettavaksi, ja "kevyinä" versioina kermaviiliä ja smetanaa. Sotkettiin nämä keskenään, tehostettiin kirpeyttä väkiviinaetikalla ja johonkin aiempaan kokeiluun hankitulla amerikkalaistyylisellä sokeroimattomalla/vähäsokerisella sinapilla. Kaikkea roiskaisemalla. Väriksi vähän punajuurten lientä. Suolaa ja sokeria. Kaikki kaadettiin kastikkeettomana säilytettyyn "kuivaan rosolliin", jossa oli ihan tavallisia aineksia: suolakurkkukuutioita, etikkapunajuurikuutioita, keitettyä porkkanaa ja omenaa kuutioina ja salaattisipulia.

Maistettiin.

"Ihan hyvää" ja vähän ajan perästä lisää, "hyvää". Suolakurkkukin maistuu joukossa. Ehkä tämä loppu putoaa nyt vähän paremmin.  Näyttää jotenkin paljon kermaisemmalta kuvassa kuin mitä onkaan.

Nythän on joulu taas

Ja niin meillä on aikaa aloittaa jo jonkin aikaa suunniteltu Onnin ruokablogi. Ensimmäisenä käsitellään joulupöydästä mieleisimmät juomat ja ruokalajit.

Juomat:

Irn -Bru on skottien oma limsa. Wikipedian mukaan sitä saa vain paikkakunnilta, joissa on merkittävä skottilainen yhteisö. Emme tiedä missä se merkittävä yhteisö Helsingissä on, mutta amerikkalaisia herkkuja myyvä Behnford's, Jätkäsaaren Verkkokauppa ja ainakin jotkut Hakaniemen etniset ruokakaupat sitä myyvät.

Onni antaa heti ensimmäiselle arvosteltavalle tuotteelle täyden maksimiarvosanan 10/10.  "Se maistuu tosi hedelmäiseltä kylmänä. Siinä maistuu jotain, mikä muistuttaa persikkaa tai nektariinia. Aika virkistävää."

Ruuat

Onni arvioi joulupöydässä, että parasta joulussa on mäti. Ja katkarapusalaatti. Salaatti ehti loppua ennen blogipäivitystä, joten tähän jatketaan myöhemmin sen reseptillä ja kuvilla valmistuksesta.
Salaattiresepti on kehitelty kauan sitten Ruotsissa nautitun ravintola-annoksen perusteella, perua siltä ajalta, kun katkaravut vielä olivat Suomessa erityisen hienoa ruokaa. Ruotsalainen ravintolakokki sitä tuskin omakseen tunnistaisi.