Aamiaiskokeiluja: onko merileväkaviaari mädin väärtiä?

VIimeistään helmikuussa löytyy joulunajan kokeiluista viimeisetkin jääkaapin perältä. Melkein ikuisesti avattunakin säilyvä cavi-artin merilevästä tehty "kaviaari" kiinnosti Onnia kaupan maistiaisten takia niin paljon, että ostettiin sitäkin purkki tavallisen mädin lisäksi. 

Kun mätiherkut on tältä talvelta taas vähentyneet pöydästä, palattiin hiihtolomalla tämän vaihtoehtotuotteen ääreen. Miltä se oikeasti maistuukaan? Onni päätti, että tehdään niin kuin joulun aikaan, syödään aamiaiseksi mätiä paahtoleivällä.Tehtiin ranskankermasta, hienoksi hakatusta sipulista ja "kaviaarista" samanlainen sekoitus kuin oikeastakin mädistä ja levitetiin sitä paahtoleivälle. 

.  

Onnin mielestä lopputulos maistui, mutta tuntui paikoitellen "liian vahvalta" suussa. Oikean mädin pehmeyteen tottuneelle cavi-artissa on terävä maku, jopa pieni kitkeryys, joka todennäköisesti helpottaisi sillä, että sitä käyttäisi vähemmän suhteessa kermaan.
Kaiken kaikkiaan todettiin, että cavi-art puolustaa paikkaansa pienempinä annoksina, täytteissä ja ennen kaikkea koristeena, vaikka siitä luultavasti vähän säästeliäämmällä annostelulla tulisikin maistuvampi leipäkin. Ja annettiin tälle aamiaiselle kaikesta huolimatta arvosanaksi 9/10.

Jos valita pitää, tämän mätileipävaihtoehdon yli menee edelleen kestosuosikki "melkein englantilainen" paistettu aamiainen, johon laitetaan ylijäänyt keitetty peruna, kuivalla pannulla paahdetut makkarapalaset ja munakokkeli. Miesmäisen aamiaisen sotkevat vain pakolliset vihannekset, marjat tai hedelmät, joista ei pääse millään aterialla. Vapaapäivien isot aamiaiset, melkein brunssit, lykkäävät lounaan iltapäivälle ja sotkevat Virallisen Päiväjärjestyksen, mutta se lienee vapaapäivien tarkoitus.

Arki iskee: puolivalmisteburgeri, omatuotanto

Hampurlaiskastikehymynaama ei enää näy.

Mitä tekee kymmenvuotias poika kun kotiin tullessa havaitsee ruokana olevan joko a) tähteeksi jäänyttä kalakeittoa b) tähteeksi jäänyttä riisi-jauheliha-kasvishärdelliä? Joita on molempia siis syönyt jo kaksi kertaa.

Kääntyy jääkapin puoleen ja tutkii, olisiko siellä vielä jotain iltapäiväateriaksi taipuvaa. Eineshampurilainen on tässä tilanteessa oiva löytö. Tuunataan sitä. Etsitään lisää ja löydetään iskemätön salaattipussi, minitomaatteja, cheddar-sulatejuustoa, hampurilaiskastiketta, sinappia ja ketsuppia.

Paahdetaan sämpylän alaosa ja lämmitetään hattu paahtimen päällä niin kuin on isältä opittu ja ongitaan kuuma puolikas puisilla pihdeillä lautaselle. Kuumennetaan pihviä hetki mikrossa ja vielä hetki lisää niin, että juustoviipale on pihvin päällä. Laaditaan asianmukainen hymynaama hampurilaisen alaosalle kastikkeesta, laitetaan pihvi ja juusto päälle, silputaan paksusti salaattia ja ladotaan tomaattiviipaleita siihen päälle. Laaditaan asianmukainen hymynaama ketsupista hampurlaiskannen alapuolelle ja sinapista posket vai mitkä hymykuopat. Odotetaan, että äiti ottaa kuvan. Lyödään kasaan ja nautitaan.

Ja taas on nälkä sen verran etenpänä, odottamassa uutta vuoroa.