maanantai 17. helmikuuta 2014

Aamiaiskokeiluja: onko merileväkaviaari mädin väärtiä?

VIimeistään helmikuussa löytyy joulunajan kokeiluista viimeisetkin jääkaapin perältä. Melkein ikuisesti avattunakin säilyvä cavi-artin merilevästä tehty "kaviaari" kiinnosti Onnia kaupan maistiaisten takia niin paljon, että ostettiin sitäkin purkki tavallisen mädin lisäksi. 


Kun mätiherkut on tältä talvelta taas vähentyneet pöydästä, palattiin hiihtolomalla tämän vaihtoehtotuotteen ääreen. Miltä se oikeasti maistuukaan? Onni päätti, että tehdään niin kuin joulun aikaan, syödään aamiaiseksi mätiä paahtoleivällä.Tehtiin ranskankermasta, hienoksi hakatusta sipulista ja "kaviaarista" samanlainen sekoitus kuin oikeastakin mädistä ja levitetiin sitä paahtoleivälle. 

Onnin mielestä lopputulos maistui, mutta tuntui paikoitellen "liian vahvalta" suussa. Oikean mädin pehmeyteen tottuneelle cavi-artissa on terävä maku, jopa pieni kitkeryys, joka todennäköisesti helpottaisi sillä, että sitä käyttäisi vähemmän suhteessa kermaan.
Kaiken kaikkiaan todettiin, että cavi-art puolustaa paikkaansa pienempinä annoksina, täytteissä ja ennen kaikkea koristeena, vaikka siitä luultavasti vähän säästeliäämmällä annostelulla tulisikin maistuvampi leipäkin. Ja annettiin tälle aamiaiselle kaikesta huolimatta arvosanaksi 9/10.

Jos valita pitää, tämän mätileipävaihtoehdon yli menee edelleen kestosuosikki "melkein englantilainen" paistettu aamiainen, johon laitetaan ylijäänyt keitetty peruna, kuivalla pannulla paahdetut makkarapalaset ja munakokkeli. 
Miesmäisen aamiaisen sotkevat vain pakolliset vihannekset, marjat tai hedelmät, joista ei pääse millään aterialla. Vapaapäivien isot aamiaiset, melkein brunssit, lykkäävät lounaan iltapäivälle ja sotkevat Virallisen Päiväjärjestyksen, mutta se lienee vapaapäivien tarkoitus.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Arki iskee: puolivalmisteburgeri, omatuotanto

Hampurlaiskastikehymynaama ei enää näy.
Mitä tekee kymmenvuotias poika kun kotiin tullessa havaitsee ruokana olevan joko a) tähteeksi jäänyttä kalakeittoa b) tähteeksi jäänyttä riisi-jauheliha-kasvishärdelliä? Joita on molempia siis syönyt jo kaksi kertaa.

Kääntyy jääkapin puoleen ja tutkii, olisiko siellä vielä jotain iltapäiväateriaksi taipuvaa. Eineshampurilainen on tässä tilanteessa oiva löytö. Tuunataan sitä. Etsitään lisää ja löydetään iskemätön salaattipussi, minitomaatteja, cheddar-sulatejuustoa, hampurilaiskastiketta, sinappia ja ketsuppia.

Paahdetaan sämpylän alaosa ja lämmitetään hattu paahtimen päällä niin kuin on isältä opittu ja ongitaan kuuma puolikas puisilla pihdeillä lautaselle. Kuumennetaan pihviä hetki mikrossa ja vielä hetki lisää niin, että juustoviipale on pihvin päällä. Laaditaan asianmukainen hymynaama hampurilaisen alaosalle kastikkeesta, laitetaan pihvi ja juusto päälle, silputaan paksusti salaattia ja ladotaan tomaattiviipaleita siihen päälle. Laaditaan asianmukainen hymynaama ketsupista hampurlaiskannen alapuolelle ja sinapista posket vai mitkä hymykuopat. Odotetaan, että äiti ottaa kuvan. Lyödään kasaan ja nautitaan.

Ja taas on nälkä sen verran etenpänä, odottamassa uutta vuoroa.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Härkäviikkoihin totuttelua eli ruisnachojen toinen elämä

Vielä ei ole ihan härkäviikkojen aika, mutta muutaman päivän aikana televisio on vyöryttänyt suklaan ja ylensyömisen sijaan laihdutusvalmisteita ja keventäjien jäsenyyttä. Mennään äärimmäisyydestä toiseen aika sähäkästi.

Onnia kiinnosti keventäjien mainos ja kokeiltiin, minkälainen on ihan itse arkijärjellä tehty, kevennetty lounas näin loppiaisen alla.

Koska tänään kokannut isä ei löytänyt näkkäriä, hapankorppuja, tai muuta kuivaa tummaa leipää, uuniperunalohkojen ruskea pinta syntyi pussin pohjalle jääneistä ruisnachoista.

Perunalohkot sekoitetaan öljylusikallisen, suolan ja nachoista murskattujen murusten kanssa muovipussissa ja paistetaan uunipellillä. Maustamaton ohut borilerifile ui omenamehu-chilikastike-siirappi-etikkatippa -sekoituksessa aikansa ennen pannulle menoa. Arkiruuan vihannekset pakasteesta ja salaatti pussista.

Olisi voinut luulla, että seesaminsiemenet olisivat jotenkin maistuneet perunan pinnassa, mutta nachomuru toi niihin lähinnä vain näköä. Mitenköhän olisi käynyt valkosipuli-yrtti -laadun kanssa.

Lautasmalli käytännössä kuvattuna: heiniä puolet, lihaa neljäsosa, perunoita neljäsosa. Salaatin kastike kuvasta puuttuu.

Vihannekset ovat viime vuosina olleet Onnin lautasella välttämätön paha, joka syödään pois ensin, häiritsemästä. Keiton ja muhennosten joukossa eivät ole ongelma. Vaikuttaisi olevan poikien keskuudessa jonkinlainen epidemia. Näkyvien kasvisten systemaattinen lisääminen oli siis tämän keventämispuuhan arveluttava puoli, mutta pienen arvelemisen jälkeen 
Onni antoi annokselle perinteiset 10/10 arvosanan. Kana oli kuulemma herkullista perunan kanssa. Vihanneksista vaiettiin kohteliaasti.

Ruisnachoja pitää muuten kuulemma ostaa lisää. Siinä on mainio keksintö - lienee kumminkin vähän sipsejä parempi vaihtoehto ja tuntuu kelpaavan kaikille. Suomessa kesällä vieraillut amerikanserkku sanoi, että kaikkea ne vanhassa maassa keksii: "rye doritos" ja söi chilikastikkeella terästetyn kermaviilin kera niitä om-nom.

Ehkä kaupallisen maustetun korpun rinnalla voisi kokeilla yhtä venäläisten tapaa jatkojalostaa kuivunut leipä: pyöritellään pikkusormen kokoiseksi paloiksi leikattua kuivunutta ruisleipää vähässä voissa, suolassa ja valkosipulissa. Annetaan makujen vetäytyä ja leivän kuivahtaa uudelleen. Joku nimikin tällä innovaatiolla oli, muttei tähän hätään muistettu mikä.